SILENCEMUSTFALL

 Doctor Who. Mielipuolinen, hauska, masentava, yllätyksellinen, informoiva,
mielikuvituksellinen paketti viihdettä johon jää koukkuun kuin lapsi sokeriin. Tai aikuinen suklaaseen. Tai kahviin.

Minä jäin koukkuun noin ensimmäisen jakson jälkeen. Voisi jopa sanoa että rakastuin, ihastuin. Lankesin. Olisin halunnut katsoa sitä lakkaamatta, kunnes jokainen jakso olisi katsottu ja punnittu. Mutta onneksi minulla on henkilökohtainen rajoittaja, mitä tulee tv-ohjelmiin. ;P
Muuten olisin todella yrittänyt katsoa sitä 24/7.

Jokainen Tohtorin naama.

Doctor Who on todellinen innoittaja. Siitä keksisi vaikka minkälaista maalattavaa, tai taiteiltavaa muutenkin. Toisessa blogissani onkin 2 korua joita tämä sarja innoitti, ja luultavasti tulen tekemään enenmmän ja enemmän sarjaan liittyvää taidetta.

Tällä kertaa kuitenkin tein vain pari pientä hauskaa kuvaa Tohtorin kahdesta ikonisimmasta vihollisesta, Hiljaisuudesta ja Dalekista. Kybermiehet eivät ole päässeet vielä maalauksen tasolle, mutta kyllä yksi sellainenkin varmasti pitää tehdä, jotta pyhä viholliskolmikko olisi täydellinen.

Vihollisia joka rööristä.

Tohtorilla on kuitenkin tajuton määrä vihollisia, vaikka noita kolmea toistetaankin sarjassa melkein hulluuteen asti, uudelleen ja uudelleen. Ikuiset viholliset kun ovat ikuisia. (Tosin siinä vaiheessa kun Dalekit saapuivat ties kuinka sadatta kertaa, minun teki mieli heittää kaukosäädin TV-ruudusta läpi.)