Hauskinta kehotaiteessa on se että se on todella vapaa ala. Kun katsoo esimerkiksi kehotaiteen ammattilaisia jotka tekevät koko kehon kattavia maalauksia, ja joilla on kaikki pelit ja vehkeet sitä varten, he tekevät kaikkea maasta taivaaseen. Olen nähnyt hienoja maalauksia jotka näyttävät aika lailla mielikuvitus-oksennukselta. Kaikkea heitetty peliin ja vähän toivottu että siitä tulee hyvä.
Ja jotkut ovat aivan toisesta maailmasta, kuten CHOO-SAN, jonka realistiset mutta absurdit maalaukset ovat minun mielestäni innovatiivisia ja inspiroivia.
Ei tarvetta toiveajatteluun hänen suunnaltaan.
![]() |
CHOO-SANin taidetta. |
![]() |
Mieletöntä kehon käyttöä CHOO-SANilta. |
Minäkin haluaisin tehdä kattavampia maalauksia, mutta minulta uupuvat maalit, kamera ja riittävä määrä maalaus uhreja. Kultaani en voi ihan kaikkeen käyttää. ;P Istuminen käy hermoille.
Siksi teenkin näitä olkavarren kokoisia maalauksia. Niihin minun maalini, ja uhrini kärsivällisyys riittävät. Olisihan se kiva tehdä jättimäisiä töitä joihin saa uppoamaan muutaman tunnin, ja joissa näkisi kuinka paljon suosiota minun aivojeni välittämä sonta saisi, mutta kamerat maksavat mansikoita ja olen huomannut että maaleja ei voi syödä. (Vaikka käyttämäni maalit ovat myrkyttömiä, ei niistä kaksista soppaa saisi.)
Yllä näkyy kaksi tekemääni pikku työtä. Kukkaniitty/kukkapuska ja meduusa. Molempiin upposi aikaa..noin puolesta tunnista tuntiin. Tein ne viime vuonna. Kokoa on tosiaan se aikuisen olkavarsi.
En ole CHOO-SANin veroinen, mutta harjoittelen niin usein kuin vain voin.
Lasten kasvomaalauksilla ei oikein voi sanoa taitojen suunnattomasti karttuvan, mutta onneksi on vapaa-aika ja alistuva rakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti