SILENCEMUSTFALL

 Doctor Who. Mielipuolinen, hauska, masentava, yllätyksellinen, informoiva,
mielikuvituksellinen paketti viihdettä johon jää koukkuun kuin lapsi sokeriin. Tai aikuinen suklaaseen. Tai kahviin.

Minä jäin koukkuun noin ensimmäisen jakson jälkeen. Voisi jopa sanoa että rakastuin, ihastuin. Lankesin. Olisin halunnut katsoa sitä lakkaamatta, kunnes jokainen jakso olisi katsottu ja punnittu. Mutta onneksi minulla on henkilökohtainen rajoittaja, mitä tulee tv-ohjelmiin. ;P
Muuten olisin todella yrittänyt katsoa sitä 24/7.

Jokainen Tohtorin naama.

Doctor Who on todellinen innoittaja. Siitä keksisi vaikka minkälaista maalattavaa, tai taiteiltavaa muutenkin. Toisessa blogissani onkin 2 korua joita tämä sarja innoitti, ja luultavasti tulen tekemään enenmmän ja enemmän sarjaan liittyvää taidetta.

Tällä kertaa kuitenkin tein vain pari pientä hauskaa kuvaa Tohtorin kahdesta ikonisimmasta vihollisesta, Hiljaisuudesta ja Dalekista. Kybermiehet eivät ole päässeet vielä maalauksen tasolle, mutta kyllä yksi sellainenkin varmasti pitää tehdä, jotta pyhä viholliskolmikko olisi täydellinen.

Vihollisia joka rööristä.

Tohtorilla on kuitenkin tajuton määrä vihollisia, vaikka noita kolmea toistetaankin sarjassa melkein hulluuteen asti, uudelleen ja uudelleen. Ikuiset viholliset kun ovat ikuisia. (Tosin siinä vaiheessa kun Dalekit saapuivat ties kuinka sadatta kertaa, minun teki mieli heittää kaukosäädin TV-ruudusta läpi.)

Japanilaista kalaa metsästämässä

Joten, minä rakastan tatuointeja. Yhdessä vaiheessa elämääni jopa halusin olla tatuoija, ja hain koulutukseen joka mahdollisesti olisi voinut tukea tuota elämänsuuntaa. Mutta, kuten elämässä usein käy, suunnitelmani meni hivenen eri urille. En päässyt koulutukseen kosmetologilinjalle, josta olisin halunnut oppia enimmäkseen maskeeraamista, ja ehkä päästä maskeerauskoulutukseen myös sen jälkeen ja siitä vielä oppipojaksi jollekkin tatuoijalle. Ehkä jopa ulkomaille.

Enkä ajatellut mennä ulkomaille vain opiskelemaan, vaan myös ottamaan lisää tatuointeja.
Minulla on tällä hetkellä vain yksi oikeassa ranteessa, mutta suunnitelmissa on paljon paljon lisää. ;)

Halusiainkin jonain päivänä muuttaa Englantiin, Irlantiin, Skottien maille tai Kanadaan. Oli työni mikä tahansa. Kultaseppä, kirjailija, taiteilija tahi tatuoija. Tai miksei kaikki nuo!

 Olen vielä nuori, elämä edessä ja sitä rataa.

Unelmia minulla riittää, ja toivottavasti myös aikaa napata niistä kiinni.

Tosin mitä se kertoo minusta kun olen hereillä kello 01:18 yöllä, vasta heränneenä?
Yökukkuja täällä, huhuuu!

En ole vielä täysin luovuttanut ajatuksesta että jonain päivänä olisin tarpeeksi hyvä a) piirtämisessä b) kaikessa a-kohtaan liittyvissä asioissa. Ja olisin kelvollinen ja senpai huomaisi minut.

Joten, koska minun mielestäni mikään ei ole hienompaa kuin kehotaide, varsinkin jos se on pysyvää, halusin jatkaa tatuointityylisten kuvien maalaamista. Katsoin mallia japanilaisesta tatuointitaiteesta, jota myöskin ihailen, vaikkka en tajuakkaan kyseisen tyylin tapaa tehdä aaltoja. Siksi teinkin vähän oman vesi-idean maalaukseeni, jonka tekemisessä kesti noin...45 minuuttia, koska mallini pelasi kauhupeliä joka sai minutkin välillä hypähtämään.

Olen aika tyytyväinen tulokseeni, ja uskonkin että jonain päivänä palaan tämän saman aiheen luokse, ja teen sen vielä paremmin. Ilman että Alien hyppää verkkokalvoille.

Walking Dead Kuume

Yksi kaikkien aikojen lempiohjelmistani, on Walking Dead. Olen nyt katsonut jokaisen kauden (ensimmäisen ja toisen pariinkin kertaan), jokaisen jakson ja Fear of the Walking Dead'in. Mutta minun show-ylistämiseni ylittää minun kultani joka rakastaa Walking Dead-sarjaa ja tavallaan olikin minun aasinsiltani siihen maailmaan.

Meinaan että, hän pelaa jokaista Walking Dead-peliä, kännykässä, tabletilla, Playstationilla.. Meillä olisi varmaankin myös jokainen Walking Dead figuuri, jos vain olisimme rikkaita. ;P

Joten luonnollista onkin, että päätin kokeilla osaisinko tehdä zombien. Koska edelleen minulla on vain olkavarrellinen tilaa, katkaisin hepun kahtia ja lisäsin omaa tyyliä ihon väritykseen ja muihin yksityiskohtiin. Yksi, koska en osaa tehdä (vielä) kuten nuo ihmeelliset maskeeraajat Walking Deadi'n kulisseissa, ja kaksi koska minusta vihreät homeläikät ovat jostain syystä hienoja.

Walking Dead'in realistisia käveleviä ruumiita.

Kuva elokuvasta The Dead.

 Olen ihan tyytyväinen työhöni. Sitä oli hauska tehdä, vaikka siitä saattaa hivenen huomata että hiusten kanssa tuli ongelmia. En ollut varma mitä olin tekemässä noiden hiusten kanssa.

Mutta siitä tuli hauska, vähän Walking Dead'ia, vähän Dawn of the Dead'ia, pikkuisen Quarantin'ea ja nappaus The Deadia. (Ja monia muita kauhuelokuvia, joista pidän)

Hermopäätteiden kutittelua

Hauskinta kehotaiteessa on se että se on todella vapaa ala. Kun katsoo esimerkiksi kehotaiteen ammattilaisia jotka tekevät koko kehon kattavia maalauksia, ja joilla on kaikki pelit ja vehkeet sitä varten, he tekevät kaikkea maasta taivaaseen. Olen nähnyt hienoja maalauksia jotka näyttävät aika lailla mielikuvitus-oksennukselta. Kaikkea heitetty peliin ja vähän toivottu että siitä tulee hyvä.

Ja jotkut ovat aivan toisesta maailmasta, kuten CHOO-SAN, jonka realistiset mutta absurdit maalaukset ovat minun mielestäni innovatiivisia ja inspiroivia.

Ei tarvetta toiveajatteluun hänen suunnaltaan.

CHOO-SANin taidetta.

Mieletöntä kehon käyttöä CHOO-SANilta.

Minäkin haluaisin tehdä kattavampia maalauksia, mutta minulta uupuvat maalit, kamera ja riittävä määrä maalaus uhreja. Kultaani en voi ihan kaikkeen käyttää. ;P Istuminen käy hermoille.

Siksi teenkin näitä olkavarren kokoisia maalauksia. Niihin minun maalini, ja uhrini kärsivällisyys riittävät. Olisihan se kiva tehdä jättimäisiä töitä joihin saa uppoamaan muutaman tunnin, ja joissa näkisi kuinka paljon suosiota minun aivojeni välittämä sonta saisi, mutta kamerat maksavat mansikoita ja olen huomannut että maaleja ei voi syödä. (Vaikka käyttämäni maalit ovat myrkyttömiä, ei niistä kaksista soppaa saisi.)

Yllä näkyy kaksi tekemääni pikku työtä. Kukkaniitty/kukkapuska ja meduusa. Molempiin upposi aikaa..noin puolesta tunnista tuntiin. Tein ne viime vuonna. Kokoa on tosiaan se aikuisen olkavarsi.

En ole CHOO-SANin veroinen, mutta harjoittelen niin usein kuin vain voin.

Lasten kasvomaalauksilla ei oikein voi sanoa taitojen suunnattomasti karttuvan, mutta onneksi on vapaa-aika ja alistuva rakas.

Untuvan hinnalla

Kaikki tykkäävät pöllöistä. Pöllöt ovat kivoja yökukkujia (jos unohdetaan se että ne oksentavat jänniä palluroita metsät täyteen) jotka, ainakin suurimmat osat pöllölajeista, ovat todella suloisia. Ja vaikuttavat jotenkin pörröisiltä.

Joten, minä halusin maalata pöllön, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Esimerkki söpöstä pöllöstä.

Pöllöt ovat myös fiksuja.

Jos mietin vähän tarkemmin..melkein aina kun maalaan, teen jotain uutta ja ihmeellistä. Paitsi tietenkin ne mitä teen lapsille, koska niissä saa vapaasti kierrättää samoja kuvia, jotta sitten pyydettäessä osaa tehdä oikean kuvan, oikein. Ja nopeasti. En voi painottaa sitä tarpeeksi, tai toistaa tarvittavaa määrää, koska mikään ei ole ärsyttävämää kuin se että "kangas" lähtee liikkelle tavallistakin enemmän.

Kuvitelkaa vaikka piirtävänne. Ja sitten paperi vaikkapa liikahtaa oikealle salamannopeudella. Sitten vasemmalle, ja yhtäkkiä sitä onkin kuin Manaajassa, jokainen ilmansuunta on otettu käyttöön, ja mitä nykivämpi ja loputtomampi liike, sitä enemmän sitä otetaan käyttöön. Niskanikamat vain paikkuvat ja rutisevat kun lapsi pääsee vauhtiin. Ja Pikkulapselle kaikki on mielenkiintoista ja ihmeellistä jos maalaamisessa kestää enemmän kuin minuutti. Ja jokainen suunta, eteen, taakse, sivuille, länteen...pitää katsoa. PAKKO katsoa. Ja siinä sinä olet, yrität maalata koko kasvojen peittävää spiderman kuviota pikku prinsessalle, pensseli epävarmana ilmassa jo kolmatta tuntia täristen..ja toteat että olisit vain tehnyt sen pienen mansikan, etkä koko päivää kestävää tehtävää.

Jos joku luulee kasvomaalaamista helpoksi, ehdotan että otat tehtävän vastaan.
Tee spiderman. Tai Batman. Tai kallo-look.
Toivotan sinulle onnea.
 

Menin vähän sivuraiteille..

Eli tein pöllön, kuten kuvassa Vasemmalla näkyy. Tutkiskelin miten pöllöjen väritys toimii, miten kerrostamalla saa siistin untuvapeitteen tms. Ja lopulta siitä tuli..noh, pöllö.
Se oli kokoa 22x14cm (noin), jälleen olkavarressa.

....Minun pitäisi luultavasti alkaa maksaa palkkaa kullalleni, jolle näitä aina saan tehdä...

Fisu mikä fisu

Kerrain tein hauskan kultakalan eräälle lapselle, joka oli juuri menettänyt lemmikkinsä, ja halusi ainakin hetkeksi kuvan kalastaan poskeensa. Myöhemmin rupesin miettimään miltä kultakalat oikeasti näyttävät, ja sitten, miltä kultakala näyttäisi, jos se olisi Oikeasti hauskan näköinen möllöttäjä.

Joten tulin keksineeksi hassun näköisen kalan, jota olen piirtänyt, ja sittemmin maalannut, parikin kertaa. En ole antanut sille nimeä, mutta sen maalaaminen on aina ollut hauskaa puuhaa.

Vasemmalla, on aika perus hauska, pirteä fisu hattu päässä. Ja oikealla zombie kala. Menossa taivaaseen kai ilmapallonsa kanssa. Tai koettaen ilmahyökkäystä pahaa-aavistamattomien ihmisten niskaan. Limainen kuolema. Idea tuli sarjasta Walking Dead, kun istuin katsomassa sitä, ehkä hivenen enemmän kuin mitä opiskelijan päälle olisi hyväksi.

Kuvia on vähän manipuloitu niin että iho näkyy harmaana ja että värit oikein hyppäävät silmille. Halusin vähän draamaa näihin kuviin ja ajattelin että pikku manipulointi tekisi juuri sen.
Molemmat olivat kooltaan noin 15x15(?)cm, toinen käteen ja toinen pohkeeseen.

Uhrinani jälleen oli kihlattuni.
Mah victim of luuv.

Feikkitatuointia vääntämässä

Kokeilin jonkin aikaa sitten ensimmäisen kerran saisiko maskeerausmaaleilla tehtyä tatuoinnin tyyppistä kuvaa. Otin idean pelimaailmasta, pelistä nimeltä Watch_Dogs, ja sieltä henkilön nimeltä T-Bone (Raymond Kenney).

Laitoin yhteen maalauksen tekniikoita ja otin mallia todella hienoista tatuoinneista, joissa käytettiin enemmänkin suurrealismin keinoja ilmaisuun, kuin vain pelkkää realismia. Tarkoittaen tavallaan kollaaseja, väriroiskeita (aika mustaa ja punaista värimaailmaa käyttäen) ja satunnaisia viivoja jotka loivat oman syvyytensä tatuointeihin.

Koska kuvan koko oli 20x13cm, koko olkavarren kattava, siihen meni aika paljon aikaa. Lisäksi halusin saada hahmon hyvin napattua kuvaan, loukkaamatta pelin intoilijoita.

Tavallaan fanarttia tämä, mutta ainakin pidin sen tekemisestä, ja uskon että tälläistä tulen tekemään enemmänkin.

 Mallikuvia:

Erikoinen pyyntö

Saan joskus hauskoja ehdotuksia kavereiltani ja muutenkin ihmisiltä. Mutta ehkä vaikeimman pikkutyö-idean sain kullaltani, joka ehdotti että tekisin custom PS2 ohjaimen hänelle.

Ensin tietenkin suunnittelin työtä ja tuijottelin pleikkarin ohjainta pöllämystyneenä, koska ennenkun joutuu todella tekemään jotain, sitä ei oikein tule tuijottaneeksi, mikä se oikeastaan on. Minkä muotoinen, mikä liittyy mihinkin..ja etenkin, MINKÄ VÄRINEN SE ON.

PS2 ohjain, ilman mitään erikoista.

JA valmis työ, kaikilla lisämausteilla.

Työ oli oikeastaan aika vaikea. Aloitin sen pari kertaa uudelleen, koska en ollut tyytyväinen muotoihin. Onneksi maalini lähtevät helposti märällä paperilla, ja sain sitten lopulta pohjan tehtyä.

Olen kuitenkin todella tyytyväinen lopputulokseen, siitä tuli hieno. Ja aika erikoinen.
Vähän Walking Dead tyylinen.

Siipi

Harjoittelin siipien maalaamista, ja niiden varjostamista yms.

Aion vielä jatkaa idean kehittelyä, ja värittämisen harjoittelua, mutta kyllä tästäkin tuli ihan hyvä, ottaen huomioon sen että tämä työ on jo aika vanha.

Olen kuitenkin tyytyväinen haavakohtaan, jonka maalaamiseen käytin paljon aikaa, saadakseni edes ainakin sen osion hyvännököiseksi. Sulat kun ovat vaikeita ja kaikenlainen gore (ainakin minun mielestäni) on kovinkin minun juttuni. Siksi haluan ostaa lateksia ja harjoitella erilaisten maskeerausten tekemistä. Jos vaikka jonain päivänä pystyisin tekemään täysin realistisia töitä.

Töpöttelyä

Olen työskennellyt siis Lastenliitolle ja Juhlatykeille, ja molemmilta kysyttiin että millaisia töitä osaan tehdä. Näytin heille pieniä kuvia joita yleensä teen lapsille ja tulin miettineeksi myöhemmin että printitkin kuuluvat siihen mitä osaan tehdä. Väsäsin sitten yhdellä keikalla käteni täyteen eläinprinttejä, kun aikaa jäi hivenen yli, ja näytin työnantajilleni.

Ja luonnollisesti, työnantajani olivat tyytyväisiä. Monipuolisuus on kultaa.
Nytkun vielä oppisin vaikka tekemään ilmapalloeläimiä..

Eläinprintit ovat kivoja pikku lisiä vaikka laittaa Halloweenina omaan naamaan, tai joihinkin naamiaisiin, ja ne ovat myös todella helppoja tehdä. Vähän sienellä töpöttelyä ja pensselillä piirtelyä niin voilá! 

Elänprinttejä.

Toinen hauska juttu, jota on hauska tehdä, on lumiaiheiset tuherrukset. Niihin ei tarvitse käyttää paljon väriä ja pienellä töpöttelyllä saa minkälaiset lumikuningattaren piirteet tahansa. Nytkun Frozen on edelleen IN-juttu, niin pieniä lumihiutaleita on saanut piirrellä monien poskiin, että kättä särkee. (:

Kasvomaalaamisesta

En ole aikaisemmin tehnyt blogia kasvomaalaamisesta, mutta nyt oli jo aikakin. Minulta on niin monesti kysytty näyttöä töistäni, yhteystietoja ja muuta, että päätin kyhätä tämän blogin tuota kaikkea varten. Tänne sitten laitan maalaamiani kuvia, vähän portfolion tyyliin ja enemmän kasvomaalauspäiväkirjan tapaan, josta Te, hyvä lukija, saatte kuvan siitä mitä osaan.

Ja tarvittaessa, jos inspiroidutte palkkaamaan minut vaikkapa lastenne syntymäpäiville tai muille kekkereille, saatte minut myös kiinni! Laittakaa vaikkapa kommenttia alle, tai yksityisviestiä, niin tiedän keskustella asiasta kanssanne.


          Yleistä kasvomaalaamisesta:


Kasvomaalaaminen on yleensä tapahtumien juttu, lapsille. Mutta kyllä aikuisetkin kasvomaalaamisesta tykkäävät, ja maalattavana olemisesta. Olen maalannut niin mammoille kuin mummoillekkin kaikennäköisiä kukkasia ja ukoille jalkapallomaailman ihmeellisyyksiä.

Yksi isä otti kerran vaaleanpunaisen yksisarvisen. Se oli herttaista.

Kuitenkin yksi asia on aina sama. Kasvomaalaaminen on hauskaa puuhaa ja sitä tehdessä tapaa hauskoja ihmisiä ja saa testata omia taitojaan lakkaamatta.

Siksi olenkin ottanut tavaksi kuvata omat kasvomaalaamispöytäni eri tapahtumissa, näyttääkseni kuinka kiireistä puuhaa tälläinen naamansotkeminen onkaan. Ja kuinka hauskaa siinä saa pitää. (:

Tuossa yllä on keikka Helsingin messukeskuksesta (musta pöytä) jossa olin Juhlatykkien kanssa esittelemässä taitojani. Paljon maalaamista ei tullut tehtyä, kun ne olivat business messut, mutta hauskaa kyllä oli! Näin paljon erilaisia esiintyjiä ja pidimme omat henkilökohtaiset juhlat.

  Valkoisella pöydällä näkyy taas keikka jonka sain Kansallisen Lastenliiton kautta. Olin kaupassa maalaamassa yhden toisen kasvomaalarin kanssa, ja saimme palelemisen lisäksi kakkua.

Ylhäällä oikealla olin  Lastenliiton kanssa maalaamassa 8-Salilla, taas toisen kasvomaalarin kanssa. 

Ja vasemmalla yritysjuhlissa, joissa yllätyksekseni oli enemmän lapsia kuin mitä luulin. Siellä palanpainikkeeksi sai hernekeittoa ja pannukakkua. Paljon iloisia ihmisiä suuressa hallissa.

 

Viimeisimmässa tapahtumassani , jossa olin tekemässä promoamista , 8-salilla taas, keksin vihdoinkin tehdä oman kyltin, jossa näkyy mitä teen.. Lisäksi jouduin rajoittamaan maalaamisen määrää, koska samalla kun maalit kuluivat kovaa vauhtia, ei palkka juossut ja uusia maaleja en saisi hankittua ihan heti. 

Minulla oli myös mukana käsin tekemäni käyntikortit, jossa luki yhteystietoni. Jokainen kortti oli erilainen ja värikäs, mutta myös ikävä kyllä, johti vesiperään. Kortit hukkuivat jonnekkin käsilaukkujen syövereihin, ja yhtäkään soittoa en ole  tähän päivään mennessä saanut. Suruhan se, niin paljon työtä meni hukkaan, mutta ensi kerralla paremmin!

Jokainen keikka on erilainen, ja unohtumaton.

Hyvää talvea ja Uutta vuotta kaikille!