Päiväni kasvomaalarina

Huono selfie.

4:00 Ylös ja kylmään suihkuun silmät sikkuralla. Paljon automaattista liikkumista ja todella vähän todellista aivotoimintaa.

4:30 Hiukset vähän nätimmin länästä pörröiksiksi, meikkiä nassuun ja siihen päälle kasvomaalausta väsäämään. Päivän valinta on zeepra.

 5:00 Ravitseva aamupala ruisleivästä koottuna.

6:00 Ulos todella kylmään aamuilmaan.

6:30 Bussipysäkillä seisomista ja kiroilemista. Kylmä aamuilma ei sovi kuiville silmille, jotka vuotavat kuin viimeistä päivää. Eikuin pyyhkimään maalausta pois silmän ympäriltä.

6:45 Bussissa viimeinkin lämpimässä. Pitkikset ja villasukat jäivät kotiin. Jälleen Suomen ilkeä ilma jäi niskan päälle ja yllätti kylmyydellään.

7:20 Lammilla. Mikään paikka ei ole auki ja juuri sulaneet varpaat jäätyvät taas.

7:55 R-Kioskin leidi päästää viittä minuuttia ennen sisälle lämpenemään. Eikuin istuskelemaan mukavassa lämmössä! Toinen aamupala nassuun kun ei voi vastustaa hotdogin suloista tuoksua. (:
Kiitos paljon Ärrän leidi! Pelastit nälkäisen ja jäätyneen maalarin varpaat ja järjen!

7:55 Sovittu tapaamisaika lähenee kyytini ja kanssatyöntekijäni kanssa.

8:15 Kyytini lähti vasta kotoaan..onneksi Ärrällä saa istuskella lämpimässä ja lukea Uglies-kirjaa kaikessa rauhassa. Vähänhän sitä tuijotellaan, mutta onneksi selitys että olen kasvomaalari, aina saa kaikkein uteliaimmatkin hymyilemään. (:

8:50 Kyytini saapui VIIMEIN! Kisun kyydissä lujaa Hämeenlinnaan ja Tiiriöön.
Vähän kyllä ärsyttää se että myöhestytään sovituista ajoista, mutta mitäs sille mahtaa..?

10:00 Töissä! Saatiin erilliset työpöydät ja todella avuliaat ABC:n työntekijät lainasivat teippiä, roskista ja kaksi satulatuolia, kun Kisu pyysi. (Tosin emme käyttäneetkään tuoleja koska ne olivat aivan liian korkealla lapsiin nähden. En edes ajatellut käyttäväni sellaista, koska tuolien kangas jostain syystä sähköisti minun housuni, ja se tuntui todella epämukavalta)

10:30 Managerimme päätti tulla piipahtamaan Myyntitykeilta/Juhlatykeiltä. Ihana ihminen. Energinen ja luonnollisesti haluaa timanttikasvomaalauksen otsaansa. Hän pitää melkein koko päivän meille "jöötä" ja etsii lapsia joille mainostaa maalaamista.

11:00 Rouvashenkilö saapui maalauspaikallemme lapsen kanssa ja sattui kysäisemään että miten tälläisellä työllistyy ja alkoi kertoa omista unelmistaan tarinankertojana. Siitähän sitten syntyi kunnon ideariihi managerimme kanssa samalla kun minä hymyilin itsekseni vieressä ja välillä maalasin paikalle saapuviin lapsiin kasvomaalauksia.
Näin meillä päin löytyy uusia osaajia kaikilta mahdollisilta luovilta maailmankolkilta. Manageri päätti heti ottaa idean käsittelyynsä ja toivottavasti rouvashenkilöllä on nyt mahdollisuus toteuttaa itseään! ONNEA! (:

12:30 RUUHKA! Kisun koko naaman työt menevät lapsille kuin häkä. Tykästyin todella nopeaan pupu naamaan, johon ei mene minuuttia enempää (minulla) mutta "hämähäkkimies" on edelleen ikävä kyllä kestosuosikki..ja minun inhokkini. Ihania lapsia käynyt koko ajan. Yksikin ei uskaltanut sanoa sanaakaan vaan kuiskaili kaiken äitinsä korvaan. (:

13:00 TAUKO. Suklaata kaupasta kotiin illaksi ja Hesburgerista nopea kanahampurilainen parilla eurolla ja heti jatkamaan. Minä en taukoile pitkään. En näe siinä mitään itua, ja minusta minun tulee työskennellä palkkani eteen. Ja mikä tahansa tauko joka kestää yli puoli tuntia on jo laiskuutta.

14:00 Ilmaista suklaata ja lakritsia! Täällä kiertelee Apsi Apina ja Panda käsi kädessä jakamassa herkkuja ja ilahduttamassa lapsia. Porukkaa on kuin pipoa, enimmäkseen vanhuksia joita houkuttelee suuresti kaksi yhden hinnalla-tarjous.
 En oikein tiedä miten suhtautua maskotteihin..pitäisikö niille puhua kuin maskoteille, vaiko sisällä olevalle henkilölle joka hönkii verkko aukosta? I shall never know.

14:30 Hauska äiti ihminen istahti tuolilleni ja pyysi tekemään kasvoihinsa mitä tahansa. Hänen tyttärensä oli poissa kotoa ja hän halusi ottaa nolon selfien. ;P Minä olin heti mukana ja tein hänen tummaan asuunsa sopivat kissan nenän ja viikset. Sekä tietenkin yhtenäisen mustan leukaparran.
Tyylikästä, ellen sanoisi.

15:00 Pari pientä poikaa tulee ottamaan uudelleen ja uudelleen kasvomaalauksia. Aina löytyy näitä pikku pirpanoita joille yksi ei ole vaihtoehto. ;P Muun muassa Markiplier viikset, Mario ja sieni ovat näiden lasten must-do listalla.

15:30 Viimeisetkin pirpanat uunista ulos! Viimeistä puristusta tehdään.

16:00 Ahh. Työpäivän lopetus. Maalit pois naamalta kutittelemasta ja maalejen ja pensseleiden siivoamista ennen lähtöä KOTIIN!

16:20 Lähtöaika venyy.

16:30 Ja venyy.

16:40 JA VENYY.

16:50 Ja venyyyyyyy...

17:00 Tässä vaiheessa olen myöhästynyt bussista, ei enää mikään kiire.. Tankataan auto, ostetaan höyheniä ja jutellaan ihmisille.

18:00 Samalla ärrällä kuin aamulla nauttimassa lämmöstä. Kirja päättyi mutta sarja jatkuu.
Kotona odottaa toinen osa, ja oma kulta. <3

18:40 Bussissa yli tunti siitä bussista millä olin suunnitellut meneväni. Väsyttää ja nukahtelen vastustamattomasti vähän väliä.

19:20 Takaisin Lahdessa. Ihanat tutut kadut ovat jääkylmiä ja kotimatka voi alkaa. (:

19:45 Kotona! Eikuin iltapalaa ja nukkumaan rankan reissun jäljiltä.

Back to Business

Sain pitkästä aikaa keikan Hämeenlinnan suunnalta ABC:ltä Lastenpäiviltä. Ensimmäinen kertani ABC:llä ja toivottavasti ei viimeiseni. *vink vink*

Siitä tulee varmasti työntäyteinen päivä toisen kasvomaalarin, Kisun (Neea Tuikelahti) kanssa.

Huomenna, 19.3. Päiväni alkaa jo kello viisi aamulla, kun valmistaudun työpäivään, johon ikävä kyllä kuuluu busseilla seilailua ja kyydin pummimista toiselta kasvomaalarilta.

Luonnollisesti minun tulee täyttää oma pärstäni edes jollain maalauksella, jotta lapset tajuavat minun olevan kasvomaalari. Onneksi myös se että istun kasvomaalauspöydän ääressä pensseli kourassa kuusi tuntia, saattaa olla vähän paljastavaa harjaantumattomallekkin silmälle...

Työni alkaa vasta kello kymmeneltä, mutta olemme luultavasti paikalla laittamassa pöytää pystyyn jo puoli kymmenen maissa, valmiina ja hymy liimattuna naamalle kuin paraskin halloween maski. Tosin kisulla on kissan naama ja korvat, ja minulla mitä nyt sattuu mieli tekemään aamu viideltä.
Yleensä olen zeepra koska se on simppeli ja hauska yksinkertainen kuvio maalata, myös silmät sikkuralla.

Aika: 10.00-16.00

Päämääränä on ABC TIIRIÖ Paroistentie 1, Hämeenlinna, missä ikinä se onkaan. Mutta onneksi olen kortiton ja voin rauhassa luottaa kyytini osaamiseen ja navigaattoriin.

Toivottavasti tapaamme siellä, ja saan maalata Teille jonkin iloisen ja nopean kuvan naamariin!

Tervetuloa Lastenpäiville Hämeenlinnaan!

TV: Milo "Kisun Kaveri"

Hampaaton

Joskus sitä pitää maalata jotain pientä ja söpöä. Ja silloin voimakas, vaarallinen, uskollinen ja tavattoman suloinen Toothless on ehdoton ykkös suosikkini. (:

SILENCEMUSTFALL

 Doctor Who. Mielipuolinen, hauska, masentava, yllätyksellinen, informoiva,
mielikuvituksellinen paketti viihdettä johon jää koukkuun kuin lapsi sokeriin. Tai aikuinen suklaaseen. Tai kahviin.

Minä jäin koukkuun noin ensimmäisen jakson jälkeen. Voisi jopa sanoa että rakastuin, ihastuin. Lankesin. Olisin halunnut katsoa sitä lakkaamatta, kunnes jokainen jakso olisi katsottu ja punnittu. Mutta onneksi minulla on henkilökohtainen rajoittaja, mitä tulee tv-ohjelmiin. ;P
Muuten olisin todella yrittänyt katsoa sitä 24/7.

Jokainen Tohtorin naama.

Doctor Who on todellinen innoittaja. Siitä keksisi vaikka minkälaista maalattavaa, tai taiteiltavaa muutenkin. Toisessa blogissani onkin 2 korua joita tämä sarja innoitti, ja luultavasti tulen tekemään enenmmän ja enemmän sarjaan liittyvää taidetta.

Tällä kertaa kuitenkin tein vain pari pientä hauskaa kuvaa Tohtorin kahdesta ikonisimmasta vihollisesta, Hiljaisuudesta ja Dalekista. Kybermiehet eivät ole päässeet vielä maalauksen tasolle, mutta kyllä yksi sellainenkin varmasti pitää tehdä, jotta pyhä viholliskolmikko olisi täydellinen.

Vihollisia joka rööristä.

Tohtorilla on kuitenkin tajuton määrä vihollisia, vaikka noita kolmea toistetaankin sarjassa melkein hulluuteen asti, uudelleen ja uudelleen. Ikuiset viholliset kun ovat ikuisia. (Tosin siinä vaiheessa kun Dalekit saapuivat ties kuinka sadatta kertaa, minun teki mieli heittää kaukosäädin TV-ruudusta läpi.)

Japanilaista kalaa metsästämässä

Joten, minä rakastan tatuointeja. Yhdessä vaiheessa elämääni jopa halusin olla tatuoija, ja hain koulutukseen joka mahdollisesti olisi voinut tukea tuota elämänsuuntaa. Mutta, kuten elämässä usein käy, suunnitelmani meni hivenen eri urille. En päässyt koulutukseen kosmetologilinjalle, josta olisin halunnut oppia enimmäkseen maskeeraamista, ja ehkä päästä maskeerauskoulutukseen myös sen jälkeen ja siitä vielä oppipojaksi jollekkin tatuoijalle. Ehkä jopa ulkomaille.

Enkä ajatellut mennä ulkomaille vain opiskelemaan, vaan myös ottamaan lisää tatuointeja.
Minulla on tällä hetkellä vain yksi oikeassa ranteessa, mutta suunnitelmissa on paljon paljon lisää. ;)

Halusiainkin jonain päivänä muuttaa Englantiin, Irlantiin, Skottien maille tai Kanadaan. Oli työni mikä tahansa. Kultaseppä, kirjailija, taiteilija tahi tatuoija. Tai miksei kaikki nuo!

 Olen vielä nuori, elämä edessä ja sitä rataa.

Unelmia minulla riittää, ja toivottavasti myös aikaa napata niistä kiinni.

Tosin mitä se kertoo minusta kun olen hereillä kello 01:18 yöllä, vasta heränneenä?
Yökukkuja täällä, huhuuu!

En ole vielä täysin luovuttanut ajatuksesta että jonain päivänä olisin tarpeeksi hyvä a) piirtämisessä b) kaikessa a-kohtaan liittyvissä asioissa. Ja olisin kelvollinen ja senpai huomaisi minut.

Joten, koska minun mielestäni mikään ei ole hienompaa kuin kehotaide, varsinkin jos se on pysyvää, halusin jatkaa tatuointityylisten kuvien maalaamista. Katsoin mallia japanilaisesta tatuointitaiteesta, jota myöskin ihailen, vaikkka en tajuakkaan kyseisen tyylin tapaa tehdä aaltoja. Siksi teinkin vähän oman vesi-idean maalaukseeni, jonka tekemisessä kesti noin...45 minuuttia, koska mallini pelasi kauhupeliä joka sai minutkin välillä hypähtämään.

Olen aika tyytyväinen tulokseeni, ja uskonkin että jonain päivänä palaan tämän saman aiheen luokse, ja teen sen vielä paremmin. Ilman että Alien hyppää verkkokalvoille.

Walking Dead Kuume

Yksi kaikkien aikojen lempiohjelmistani, on Walking Dead. Olen nyt katsonut jokaisen kauden (ensimmäisen ja toisen pariinkin kertaan), jokaisen jakson ja Fear of the Walking Dead'in. Mutta minun show-ylistämiseni ylittää minun kultani joka rakastaa Walking Dead-sarjaa ja tavallaan olikin minun aasinsiltani siihen maailmaan.

Meinaan että, hän pelaa jokaista Walking Dead-peliä, kännykässä, tabletilla, Playstationilla.. Meillä olisi varmaankin myös jokainen Walking Dead figuuri, jos vain olisimme rikkaita. ;P

Joten luonnollista onkin, että päätin kokeilla osaisinko tehdä zombien. Koska edelleen minulla on vain olkavarrellinen tilaa, katkaisin hepun kahtia ja lisäsin omaa tyyliä ihon väritykseen ja muihin yksityiskohtiin. Yksi, koska en osaa tehdä (vielä) kuten nuo ihmeelliset maskeeraajat Walking Deadi'n kulisseissa, ja kaksi koska minusta vihreät homeläikät ovat jostain syystä hienoja.

Walking Dead'in realistisia käveleviä ruumiita.

Kuva elokuvasta The Dead.

 Olen ihan tyytyväinen työhöni. Sitä oli hauska tehdä, vaikka siitä saattaa hivenen huomata että hiusten kanssa tuli ongelmia. En ollut varma mitä olin tekemässä noiden hiusten kanssa.

Mutta siitä tuli hauska, vähän Walking Dead'ia, vähän Dawn of the Dead'ia, pikkuisen Quarantin'ea ja nappaus The Deadia. (Ja monia muita kauhuelokuvia, joista pidän)

Hermopäätteiden kutittelua

Hauskinta kehotaiteessa on se että se on todella vapaa ala. Kun katsoo esimerkiksi kehotaiteen ammattilaisia jotka tekevät koko kehon kattavia maalauksia, ja joilla on kaikki pelit ja vehkeet sitä varten, he tekevät kaikkea maasta taivaaseen. Olen nähnyt hienoja maalauksia jotka näyttävät aika lailla mielikuvitus-oksennukselta. Kaikkea heitetty peliin ja vähän toivottu että siitä tulee hyvä.

Ja jotkut ovat aivan toisesta maailmasta, kuten CHOO-SAN, jonka realistiset mutta absurdit maalaukset ovat minun mielestäni innovatiivisia ja inspiroivia.

Ei tarvetta toiveajatteluun hänen suunnaltaan.

CHOO-SANin taidetta.

Mieletöntä kehon käyttöä CHOO-SANilta.

Minäkin haluaisin tehdä kattavampia maalauksia, mutta minulta uupuvat maalit, kamera ja riittävä määrä maalaus uhreja. Kultaani en voi ihan kaikkeen käyttää. ;P Istuminen käy hermoille.

Siksi teenkin näitä olkavarren kokoisia maalauksia. Niihin minun maalini, ja uhrini kärsivällisyys riittävät. Olisihan se kiva tehdä jättimäisiä töitä joihin saa uppoamaan muutaman tunnin, ja joissa näkisi kuinka paljon suosiota minun aivojeni välittämä sonta saisi, mutta kamerat maksavat mansikoita ja olen huomannut että maaleja ei voi syödä. (Vaikka käyttämäni maalit ovat myrkyttömiä, ei niistä kaksista soppaa saisi.)

Yllä näkyy kaksi tekemääni pikku työtä. Kukkaniitty/kukkapuska ja meduusa. Molempiin upposi aikaa..noin puolesta tunnista tuntiin. Tein ne viime vuonna. Kokoa on tosiaan se aikuisen olkavarsi.

En ole CHOO-SANin veroinen, mutta harjoittelen niin usein kuin vain voin.

Lasten kasvomaalauksilla ei oikein voi sanoa taitojen suunnattomasti karttuvan, mutta onneksi on vapaa-aika ja alistuva rakas.